Pokaalin kanssa kotiin Peurungasta

Perinteikäs Long Slide-turnaus pelattiin G-junioreiden osalta Peurungassa 12.-13.1.2019. KalPa 11 Etelä jaettiin kolmeen peliryhmään, jotka kaikki pelasivat sisukkaasti läpi kahden päivän turnauksen. Turnaukseen osallistui yhteensä 17 joukkuetta. Juniori-KalPaa edustettiin kuuden joukkueen voimin; sekä Kalpa 11 Etelältä että Pohjoiselta oli molemmilta kolme peliryhmää. KalPan sijoitukset Peurungassa olivat: 2. KalPa Etelä 1, 7. KalPa Etelä 3, 11. KalPa 2 Pohjoinen, 15. KalPa Etelä 2, 16. KalPa 3 Pohjoinen ja 17. KalPa 1 Pohjoinen.

Päätavoitteessa onnistuttiin

Joukkueen vastuuvalmentaja Antti Juntunen oli asettanut yhdessä valmennustiimin kanssa kauden päätavoitteeksi Peurungan turnauksen. Niinpä olikin hienoa huomata, että pelaajat olivat selanneet Aku Ankan ohessa pelikirjaa ajomatkalla ja taktiikkaa toteutettiin huolellisesti läpi viikonlopun. KalPa E 1 taisteli sunnuntaina finaalissa JPK:a (Alajärvi) vastaan tiukasti häviten ottelun 3-1. Vastustajan maalivahti Kataja oli huikeassa vedossa läpi viikonlopun, hänen taakseen meni ainoastaan seitsemän maalia koko turnauksessa.

Tiukat väännöt ja pienet erot

Etelä 2 ja 3 osalta lohkojen tiukat maalierot ja -suhteet sekä ristiin menneet ottelut laskivat sijoituksia. Myös Etelä 3 oli alkulohkonsa voittaja, mutta jatkolohkoissa ristiinpelaaminen nosti tien pystyyn tällä peliryhmällä. Nyt vaan treenaamaan urakalla maalintekoa, jotta saadaan verkot heilumaan loppukevään turnauksissa.

Kannustaminen tulkittiin väärin

Joukkueen vanhemmat elivät läpi viikonlopun innolla mukana ja kannustus oli mitä parhainta. Välierässä kuuluvat huokaukset tolppalaukauksista ja ei-voihkaisut kiekon jäädessä maalivahdin räpylään saivat harmillisesti vastustajan pahoittamaan mielensä. Onneksi meistä jokainen voi rehellisesti sanoa, että kannustus oli asiallista ja ketään ei mollattu missään vaiheessa. Jääkiekko on Tunne peli ja sitä se todella oli läpi viikonlopun. Pelaajien tunteet eivät turhautumisena purkautuneet ja toisaalta vanhemmat jaksoivat kannustaa ihan koko joukkuetta.

Erot eivät olleet taidoissa vaan keskittymisessä?

Pienten poikien porukassa sattuu ja tapahtuu. Kuka tippuu penkiltä, kenellä on munasuojat hukassa, jonkun toppahousut katoavat mystisesti löytyäkseen pelikaverin jalasta. Yksi syö eväsrasian heti tyhjäksi, kukaan ei muista juoda, kruunalla mennään kotiin ja klaavalla Esson baariin. Välillä älämölö vaan kantautuu kilometrien päähän. Kun pieneen pukukoppiin ahdetaan 30 pelaajaa pelikasseineen ja siihen lisäksi 10 valmentajaa/huoltajaa/jojo/rahastonhoitaja, on tunnelma tiivis tai no, jopa ahdistavan ahdas.

Tässä on ekaluokkalaisilla jo pienen pohtimisen paikka. Ennen peliä on hyvä rauhoittua hetkeksi ja antaa kaverinkin olla rauhassa. Energia kannattaa säästää kentällä ja käyttää riehumiseen varattu energia luisteluun. Valmentajien ohjeista on oikeasti hyötyä. Mutta tätäkin harjoitellaan ja yritetään oppia yhdessä. Väinö Linnaa lainatakseni:

Aika velikultia.